P 13 -14 | Holbrook - Grand Canyon | Arizona

Pyykit pestynä ja vapaapäivän jäljiltä hyvin levättynä matka jatkui kuulaan aurinkoisessa aamussa kohti Arizonaa. Koska Vegasin rulettipöydät odottavat vasta parin ajopäivän päässä, oli aamupäivän ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi luonnollinen valinta San Felipe Casino. Ja rouva  Fortuna hymyili kilpaa nousevan auringon kanssa :) Ei sillä, etteikö Mikan 20 dollarin voiton kanssa pysyisi vielä jalat tukevasti maassa... Matin ja Jukan 20 centin voitoista puhumattakaan... :)

Voittajan on helppo hymyillä. Matti, Mika ja suuret voittosummat ;)

Seuraavaksi oli vuorossa New Mexicon helposti lausuttava kaupunkiklassikko Albuquerque... Lienee sama, josta Froikkarit laulaa: Albakörkki sehän wörkkii... :) Los Lunasin jälkeen R66 oli miellyttävän hiljaista ajettavaa kauniissa preeria-maisemassa kohti 30-luvun westernien pääkaupunkia Gallupia. Gallupissa bongattiin El Rancho missä John Wayne, Jane Wyman, Ronald Reagan ja muut vanhat western-tähdet ovat aikoinaan asustelleet.

Reagania ei näkynyt tänään El Ranchon aulassa.

Päivän ehdoton ykköskohde oli kuitenkin tänään Petrifiedin luonnonpuisto, joka on kuuluisa kivettyneistä puistaan jotka ovat syntyneet satojen miljoonien vuosien kuluessa ilmaston muutoksen myötä. Petrifiedin läpi ajettiin lähes 30 mailia upean karuissa maisemissa ja erittäin kovassa tuulessa. Saattoi olla juuri tuo aavikkotuuli, mikä sai allekirjoittaneen herneen sen verran pois raiteiltaan että ajolasit lenteli pirstaleiksi pitkin Petrifiediä ja etsimäänkin niitä tuli lähdettyä väärään suuntaan :)
Myös Holbrookin illallisella puhalteli uudet tuulet kun illan tilatuin annos olikin pihvin sijaan seafood-pasta :)

Petrifiedissä tuulee.

Polttopuiden kuivattajille tiedoksi, että 225milj.vuotta taitaa olla liikaa... Puusta voi tulla kiveä.

Holbrook, Arizona.

Holbrookista kohti Grand Canyonia valittiin kaikke muuta kuin suorin ja kaikkea muuta kuin tylsin reitti. Payson - Sedona - Flagstaff reitti kulkee koko matkan upeissa tai erittäin upeissa maisemissa. Tie mutkitteli vehreissä vuoristomaisemissa ja lisäksi Sedonan ympäristö on kuuluisa punaisista kallioistaan. Holbrookin ohuehkoa aamiaistarjoilua jatkettiin tukevalla hampurilaisaterialla Flagstaffissa. Amerikkalaista perinneruokaa parhaimmillaan tarjoili Wendy's :)

Ryhmä Rämä, Payson. Pyörät tankattu, öljyt tarkistettu ja donitsi kaffet nautittu :)

Payson - Sedona Pony Express Highway.

Sedona Red Rocks.

Grand Canyonia lähestyttäessä edessä näkyi lyijyn harmaa rankkasade, joka oli kastellut tien läpimäräksi. Tilanne näytti väistämättömältä uintireissulta. Mutta ihmeet saavat jatkoa... Rankkasadepilvi lipuu aivan editsemme sivuun heittäen vain muutaman hajapiskon päällemme... Myös tien toiselle puolelle ilmestyy komeita salamoita väläyttelevä ukkosrintama... Jälleen ajamme kirjaimellisesti kahden rankkasateen välissä täysin kuivina perille Grand Canyonille :)

Vuorikiipeilijä Jukka on Grand Canyonin jyrkänteillä kuin kotonaan.

Grand Canyon, Arizona.

Kakspäällä kulkevien pyörien päälliköiden kokous ;) Piia, Heli, Päivi, Pirjo ja Kikka.

Grand Canyon on USA:n luontonähtävyyksien raskasta sarjaa ja se jättää harvaa vierailijaansa kylmäksi. Grand Canyonia ihailtiin ja ihmeteltiin usealta eri näköalapaikalta. Upea ajopäivämme päättyi pieneen Williamsin kylään, missä Doc Holliday's Steak House täytti vatsamme mainioilla pihveillä. Loppuun vielä ryhmä rämän lämpimät erikoisterveiset PPB:n maanmittausosastolle, että mittaa tälle ajopäivälle ei kertynyt matkaohjelman mukaisesti 480km... Vaan 640km... :) Mutta hyvä niin, tämä oli monen mielestä matkamme tähän saakka hienoin ajopäivä :)

P 11 - 12 | Santa Fe | New Mexico

Big Texan Steak Ranchin aamiaisoven kahvassa oltiin jo hetkeä ennen aukeamisaikaa. Syynä tähän oli kovien ajohalujen lisäksi idästä Amarilloa lähestyvä ukkosrintama, joka oli värjännyt itäisen taivaan sysimustaksi. Ilman lämpötila oli myös laskenut arviolta noin 20 C asteeseen. Matkan tähän asti paras aamiainen ripeästi huiviin, koneet käyntiin, ensimmäinen liittymä Interstatelle ja hanat auki kohti New Mexicoa. Edessä näytti kirkkaalta mutta peileissä salamoi tummanpuhuva taivaanranta. Ensimmäinen pysähdyksemme oli jo puolen tunnin päässä Amarillosta sijaitseva Cadillac Ranch. Keula edellä Texasin peltoon upotetut Cadillacit tsuumailtiin pikaisesti ja ukkosrintaman pakeneminen jatkui kohti Adriania. Takaa lähestyvän ukkosrintaman lisäksi myös edessäpäin alkoi taivas tummenemaan uhkaavasti… Hetken näytti jo siltä, että sukellamme keskelle edessä salamoivaa rankkasadetta… Mutta ei, suorastaan raamatullisesti edessämme möyryävä ukkosrintama väistyi edestämme sivummalle… Tie oli läpimärkä mutta taivaalta saimme niskaamme vain yksittäisiä pisaroita kun ajoimme kahden salamoivan ukkosrintaman välissä. Adrianin Mid Point kahvilaan saavuimme täysin kuivina. Tosin Timo kyseli, että onko määränpäämme California muuttunut jossain vaiheessa Alaskaksi ja mahtaako Mid Point Cafe myydä pilkkihaalareita…:) Onhan se dramaattinen lämpötilan muutos kun 35 astetta on tänään vain 20 astetta. Sellaista suomen ajokeliä kesän ollessa parhaimmillaan ;)

Cadillac Ranch. Taustalla lähestyvän ukkosrintaman syviä sävyjä.

Route 66 puolimatkan krouvi, Adrian Texas.

Matkan jatkuessa Texasin lakeuksilta kohti New Mexicon preeriamaisemia ajosää kirkastui kirkastumistaan, lämpötilan pysyessä edelleen maltillisissa ”takit päällä” lukemissa. New Mexicon vähäliikenteiset pitkät kumpuilevat suorat halkovat karun kauniita intiaanialueita ja maileja kerääntyy mittariin kuin varkain. Santa Rosassa pistäydyimme mainiossa automuseossa ja Tucucamarissa pysähdyttiin Kix Burgerin tiskille nojailemaan ja kahvittelemaan.

On se mönkkäri aika tylsä lumitöhin kun vertaa...

Vaikka ajopäivälle kertyi mittaa 550 km saavuimme perille Santa Fehen jo iltapäivällä. Tuhdit ja maittavat illalliset nautittiin CowGirl:ssa, missä vanha kunnon JiiHaa meininki on kohdillaan :) New Mexicon maisemat tuntuivat olevan kaikkien mieleen ja monet arvostivat ne tähän asti koko matkamme upeimmiksi.

Teletappi Jukka ja Piia, New Mexico.

Hannu ryhdikkäästi matkalla kohti Santa Fe:tä.

Liivi Jukka ja Kikka, New Mexico.

Mainiossa Santa Fe:ssä on myös matkamme toinen vapaapäivä. Se on myös matkamme suosituin pyykkipäivä ja hotellimme pyykkituvassa onkin parveiltu ahkerasti jo heti aamusta alkaen :) Santa Fe on myös suosittu shoppailu-päivä. Hotellin uima-altaalta on bongattu jo aamusta Timo, Tino ja Piia. Matti lupasi ilmestyä uima-altaalle päivemmällä pelkät uudet bootsit jalassaan… Saapa nähdä ;) Jukka ja Hannu lähtivät pyörillä läheiselle vuorelle ja Jukka puhui jotain kalkkarokäärmeen etsinnästä… Ei epäilystäkään, etteikö näistä aineksista syntyisi rentouttava Santa Fe päivä :)

Matti on Bootsikauppansa tehnyt ja uima-altaalla alkaa olemaan levotonta... ;)

P 09 -10 | Tulsa - Amarillo | Kansas, Oklahoma, Texas

Lebanonin lämminhenkinen tienvarsi motelli Munger Moss ei tarjoile aamiaista mutta ohuehkoa kahvia ja lämpimiä halauksia kylläkin :) PeterPanBiken Route66 motellit ja hotellit ovat vuosien varrella muuttuneet moneen kertaan mutta tämä Ramonan ja Bobin tienvarsi klassikko on aina ollut majapaikkamme.

Aamiainen kaikilla kolestroleilla, Faye's Lebanon.

Lebanonin maukkaimmat ja kolestrolipitoisimmat aamiaiset tarjoilee loistava Faye’s. Paikka on tuskin paljoa muuttunut sitten 50-luvun… Parkkis täynnä pick-uppeja ja baari täynnä punaniskoja, joiden lippalakit ja stetsonit pysyy tiukasti päässä koko aamiaisen ajan… Kun 14 motoristia astuu sisään niin joku saattaa vaivihkaan nostaa aavistuksen lippaansa nähdäkseen paremmin, että tarvitseeko hakea haulikko pick-upin lavalta vai jatketaanko pekonin syöntiä sulassa sovussa…:)

Buffalo Ranchin suuri munaisimmalle maittaa heinä :)

Missourista Route66 kuljetti meidät paahtavassa 35 asteen helteessä Kansasin puolelle. Kansasin R66 on vanhaa, patinoitunutta ja rosoista ajettavaa. Kansasin Routen varteen osuu muutamia uinuvia kyläpahasia, jotka nykyinen aika tuntuu unohtaneen joskus kauan sitten. Kyliä, joiden almanakan lehtiä on käännetty selkeästi muuta maailmaa verkkaisempaan tahtiin. Täysin oma lukunsa on yhden vanhan bensiksen matkamuisto pysäkiksi kunnostanut Melba ”Motormouth”, jonka suusta sanoja ilmoille sinkoilee ällistyttävä määrä mittaamattoman lyhyessä ajassa…:) Melban pihasta löytyy myös vanha hinausauto, jota Disney on käyttänyt piirretyssä Autot leffassa. Melba kertoi, ettei olisi edes vielä nähnyt kyseistä leffaa… Mene ja tiedä :)

Oklahoma City:n lähestyessä allekirjoittaneella oli tuoreessa muistissa vuoden takainen Oklahoman ohitus, missä päädyttiin Dead End tielle ja ajeltiin HD-enduroa pitkin kaistanvälisiä nurmialueita… Naureskelin mielessäni näitä vanhoja Oklahoma muistoja ja olin niin varma siitä kuinka tyylikkäästi Oklahoman pölyt tälläkertaa karistettaisiin kannoiltamme… Mutta niin siinä vaan taas käytiin, että löysin itseni samasta viheliäisestä rampista mistä luulin R66 jatkuvan mutta päädyinkin Interstatelle pohjoista kohti kun etelään päin olisi ollut hyvä kääntyä…:) Ei siinä sen vakavempaa kuin pari mailia pakkia ja seuraavasta rampista käännös etelään. Seuraava pysähdys luonnollisesti siirtyi sen verran eteenpäin, että helteen kuumentaman kypärän sisällä kerkesi syntymään uskottava selitys Oklahoman kaistavalinnoille ;) Virallinen selitys löytynee J. J. Calen tsibaleesta If you ever are in Oklahoma... :)

Oklahoma Plates.

Tulsan laitamilla hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui päättäväisesti kohti Texasin valtavia tasankoja. Ajosäässä ei edelleenkään ollut moitteelle sijaa. Helteistä T-paita ajosäätä koko päiväksi. Matkalla Texasiin Amarilloon pysähdyimme mm. Elk Cityn erinomaisessa R66 museossa. Elohopean kivutessa yli 35 C asteen, myös museon tarjoamaa hyvin toimivaa ilmastointia arvostettiin korkealle… Ja tietysti myös paitakaupaa… Kaikkialla missä myydään R66 aiheisia paitoja, ryhmä rämä viihtyy paremmin kuin hyvin ;)

Texas Shamrock:ssa jarruvalot syttyivät Tower Station kohdalla. Sekin löytyy Disneyn Autot animaatiosta… Ja sieltäkin löytyi hyvä ilmastointi ja R66 paitakauppa… Viihtymisemme Tower Stationilla oli taattu :)

Tower Station, Shamrock Texas.

Myös tämän ajopäivän reitille osuu muutamia ajan ja osittain ihmistenkin hylkäämiä tienvarsi kyliä. Ruostuneita bensapumppuja, preeriatuulten patinoimia mainoskylttejä, tuulessa heiluvia sammuneita liikennevaloja, kaduilla tuulessa harhailevia risuja…

Illaksi saavuimme Amarillon Big Texan Steak Ranchille, jonka lippulaiva annos on 72 oz pihvi. Jos syöt sen tunnissa se on ilmainen, jos et niin maksat normaali hinnan noin 100 usd. Tällä kertaa ei ryhmä rämästä löytynyt ketään yllytyshullua 72 oz pihvin kimppuun. Nälkä lähti hienosti kyllä pienemmälläkin, ehkä noin puolen kilon pihvillä…:) Big Texan Steak Ranch on hieno paikka ja tunnelma kunnon cowboy meininkiä, JiiiHaa !!!:)

Pekan sivulaukussa patinoituneet tölkit... Äyskärille olisi ollut pari kertaa käyttöä :)

72 Oz pihvi oli tälle Miami heebolle liikaa... Maksuun meni :)

P 07 - 08 | Chicago - Springfield - Lebanon | Illinois, Missouri

Milwaukeesta matka jatkui Lake Michiganin eteläpään tuuliseen blues kaupunkiin, Chicagoon. Chicago sisään ja ulos kahden pysähdyksen taktiikalla kellotettiin uskoakseni PeterPanBiken ennätysaikaan. Kalenteriin oli juuri sopivasti tupsahtanut kansallinen vapaapäivä Labor Day, joten Chicagon kaduilla oli jotakuinkin saman verran liikennettä kuin Heinolassa helluntaina :) Chicagon ytimestä löytyvältä ”Route66 / 0 mailia” kyltiltä oli luontevaa aloittaa Mother Roadin mailejen nieleminen. Toiselta Chicago pysäkiltämme taas avautui upea Down Town panorama maisema.

Matka jatkuu ja Route 66 alkaa... Tarkalleen tästä :)

Ryhmä Rämä, Lake Michigan ja Chicago.

Route 66 alkoi paahtavassa 35 asteen helteessä. Idyllisessä Pontiacissa pysähdyimme vilvoittelemaan erinomaiseen Route66 - museoon. Museossa on hyvän ilmastoinnin lisäksi myös paljon mielenkiintoista nähtävää :)
Lisäksi matkan varrelle osui pari idyllistä vanhan ajan bensa-asemaa. Muuten ajopäivä eteni enemmän ja vähemmän maissipellossa... Tukevasti tietä pitkin kyllä ;) Reviiriäkin hieman maissipellon laidassa merkkailtiin, samalla kun puntaroitiin satonäkymiä... Kyllä, aamiasmuroja riittänee kaupan hyllyille jatkossakin...

Timo ja Tino, helteessä vahalla bensiksellä.

Hannu sadonkorjuu puuhissa Illinoisin aamiasmurovyöhykkeellä :)

Abraham Lincolnin kotikaupungissa Illinoisin Springfieldissä hyvin nukutun yön jälkeen liikkeelle lähdettiin aamulla jo hyvissä ajoin. Route jatkoi etenemistään voittopuolisesti maissi ja soijapeltomaisemissa. Illinoisin vaihtuessa Missouriksi alkaa tasainen maasto muuttumaan enemmän ja enemmän kumpuilevaksi, vihreämmäksi ja samalla myös hauskemmaksi ajettavaksi.

Henryn vanhalta huoltoasemalta saa bensan sijaan matkamuistoja.

Matkalla St Louisiin saatiin niskaan pari pientä sadekuuroakin mutta niistä ei ollut edes sadevarustesulkeisten alullepanijaksi. St Louis - sisään seurailtiin Routea vähän liiankin pitkälle kun päädyttiin rautaportein suljettulle sillalle, josta ei enää eteenpäin ollut asiaa :) Lännenportin lähestymistä puolestaan värittivät valtavat työmaat ja muuttuneet ajojärjestelyt... Muutaman mutkan kautta päästiin kuitenkin perille ja kun jonojakaan ei suuremmin ollut, niin valtaosa ryhmästä kävi bongaamassa hulppeat St Louis näkymät kaaren huipulta.

Saarisen kaari kiiltelee St Louisin jokirannassa.

Amerikassa kaikki on suurempaa :)

Ryhmä Rämän liivimiehet Juha ja Jukka. Hymy lipsahti kuvaan vahingossa ;)

Illalla Lebanoniin saavuttuamme joku kummasteli meidän kuivia ajovarusteita, koska Lebanonissa oli kuulemma tullut vettä koko päivän ja ilmeisen lujaa. Vaikuttaa siltä että liikuimme sadepilvien kanssa koko päivän hyvässä sovussa, täysin omilla joskin hyvin läheisillä reiteillämme :)

P 05 - 06 | Saul Ste Marie - Milwaukee | Wisconsin, USA

Paluuta USA:n puolelle pyrkivät hieman jarruttamaan tietyöt, TaxFreeShop ja huonotuulinen rajamies :) Jukka ja Piia joutuivat rajalla "terroristi epäilty"- tarkastukseen mutta matkatavaroista ei tälläkertaa löytynyt kuitenkaan lintukiikareita vaarallisempaa aseistusta :) Pyörän kyydistä jaloittelemaan nouseminen tuntui olevan myös rajamiehelle kuin punainen vaate... Hyvä ettei passittanut meitä siitä hyvästä Guantanamoon :) Näin siis USA:n rajalla mutta muuten täytyy kyllä todeta, että jenkit ovat todella huomaavaista ja mukavaa lajia. Harvassa ovat pysähdykset, etteikö joku tulisi juttelemaan mukavia ja kyselemään mistä ollaan tulossa ja minne menossa. Eikä tuohon vastauksen antaminen suinkaan lyhennä tarinoinnin määrää :)

TaxFree USA-CAN rajalla hidastaa hieman suomi poijaan matkantekoa, luonnollisesti ;)

Pekan Street Glide tauolla jäähtymässä.

Milwaukeen maaseudulla päästiin testaamaan miten HD kulkee monttuisella hiekkatiellä :)

Kun 650 km:n matka Milwaukeen pääsi rajan jälkeen kunnolla vauhtiin, niin se myös eteni vauhdikkaasti ja jälleen mukavassa ajosäässä. Reitti kulki suurien järvien rantoja mukaillen, paikoittellen upeissa rantamaisemissa.

Alle sata mailia ennen Milwaukeeta poikettiin pääväyliltä pienille maalaisteille missä matka eteni idyllisessä maalaismaisemassa, toisinpaikoin muhkeassa lannan käryssä :) Milwaukee-sisään sujui ripeästi suorinta reittiä hotellin pihaan. Sitten check-in, suihku ja matkan tähän saakka mureimmat pihvit lautaselle kulman takaa löytyvässä Knickissa.

Matti, Mika ja Jukka ovat silmin nähden tyytyväisiä Irish Coffee jälkiruokavalintaansa ;)

600 000 asukkaan Milwaukee on Harley Davidsonin kotikaupunki ja osuimme paikalle juuri parahiksi Biker Weekin aikaan. Täällä vietämme myös matkamme ensimmäisen vapaapäivän, jonka viettämiseen asetelmat ovat suorastaan herkulliset... Milwaukee on tänään prätkiä, bändejä, bikinipintaa, pitkää partaa, pärinää, melua ja tuisketta...;);)

Milwaukee-vapaapäivän kuvia näyttää tarttuneen muistikortille enimmäkseen HD-museon kulmilla :)

P 03 -04 | Niagra Falls - Toronto - Sault Ste Marie | Canada

Elmiran aamussa koneet käynnistyivät motellin laihan termarikahvin turvin kun vatsat olivat vieläkin täynnä eilisistä XXXL-illallisannoksista. Kunnon aamiaiselle pysähdyttiin noin tunnin reippaan aamuajelun jälkeen.

Niagaran putouksia lähestyttäessä alkoi isoja pisaroita kopsahdella visiiriin kiihtyvällä tahdilla. Sadekuuro oli lopulta kuitenkin niin lyhytkestoinen, että päälle jäi vielä jotakin kuivaakin myös Niagaran putousten kasteltavaksi :) Niagaran putoukset on vaikuttavan upea paikka. Etenkin laivan kannelta ihmeteltynä aukeaa hyvin minkälaisista luonnonvoimista on kyse kun Lake Erien suunnattomat vesimassat vyöryvät 50 metriä vapaata pudotusta Niagara-joessa matkallaan Lake Ontarioon. Niagarassa virtaa veden lisäksi vuolaana myös valtavat turisti ja dollari - massat. Löytyy Niagara Casinot, hotellit, ravintolat, matkamuistot, risteilyt jne. jne...:)

Esihuuhtelu, muutama maili ennen Niagaraa.

Loppuhuuhtelu Niagara-lautan kannella: Mika, Jukka, Kirsi, Heli, Matti, Päivi, Tino, Juha ja Pirjo.

Niagara Falls.

Niagaran putoukset ja Heli.

Niagara Falls - loppuhuuhtelun päätteeksi vaatteet kuivuivat hetkessä aurinkoisessa ajosäässä Torontoon. Viimeisellä tankkaus-stopilla mukava rekkakuski informoi meitä radiossa juuri alueelle annetusta tornado-varoituksesta. Kannatti kuulemma jäädä odottamaan tunniksi tai häipyä nopeasti Torontoon. Valittiin jälkimmäinen ja paahdettiin Toronto Down Towniin tummanpuhuva taivaanranta peileissä. Huuhtelu ja kuivaus saatiin, linkous jäi onneksi väliin :)

Toronto-sisään sujui hitaasti valtavassa ruuhkassa. Samalla allekirjoittaneen navi oivalsi sopivimman hetken koittaneen kun ei tarvitse toimia :) Ehkä Garminin navi-manuaalista löytyy kohta "toimii aina, paitsi EI tornado-varoituksen voimassa ollessa" :) Onneksi Jukan navi toimii myös tornado-keleillä ja sen turvin ajettiin lopulta suorinta tietä hotellille.

Tauolla matkalla Torontoon. Jukka ja Timo tutustuvat sivulaukkujensa sisältöön :)

Torontosta matka jatkui aamulla varhain, koska edessä oli 680 km:n ajopäivä Sault Ste Marieen. Toronto-ulos sujui vauhdilla ja mallikkaasti. Kun on opiksi ottava ja liioitteluun taipuvainen luonne, niin nyt käytössä oli kolme toimivaa navia kun eilen ei ollut ensimmäistäkään ;)
Päivän kilometrit keräiltiin upean aurinkoisessa ajosäässä ja paikoitellen komeissa järvimaisemissa. Suomalaisiakin oli alueelle ennen meitä ehtinyt siitä päätellen, että bongattiin mm. Suomi-Road ja Manninen-Road :)

Sault Ste Marien hiljaiseen rajakaupunkiin saavuimme hyvissä ajoin jo heti viiden jälkeen. Illalliseksi kun löytyi vielä erinomaiset pihvit, niin tämäkin hieno ajopäivä alkoi olemaan paketissa. Ryhmä-rämä on tien päällä pysynyt hienosti nipussa, kaikki voivat hyvin ja ajohalut ovat kovat :)

Saul Ste Marie illallispöydästä katosi muutamia kiloja mureaa pihvilihaa :)

P 01-02 | New York - Elmira | NY

Kun kaikki Manhattanilla majoittuneetkin saatiin Queensin hotelliimme, niin ryhmä alkoi olemaan kokonaisuudessaan nipussa ja matka pääsi todenteolla alkamaan. Tosin tapaamispäivän "viralliseen ohjelmaan" ei juuri sen kummempaa kuulunut kuin parit Budweiserit naapuri huoltamolta ja vähän usan liikennesääntöpoikkeavuuksien mieleenpalauttelua ja sen sellaista.

Seuraavana aamuna päästiin sitten itse asiaan :) HD-vuokraamon myöhäinen 10:00 aukeamisaika enteili meille aika myöhäistä starttia. Lisäksi lupaavan vaudikkaasti alkanut pyörien luovutus yskähteli hieman printteriongelman vuoksi... Mutta matkaan lopulta päästiin ja tuttavuutta pyöriin päästiin tekemään kohtuullisen urbaanissa ympäristössä, keskellä New Yorkia :)

Pakkailua, parveilua, säätöä ja sutinaa...:)

New York - ulos sujui siihen tapaan, että allekirjoittaneen peileissä näkyi lopulta vain 2 pyörää kun 7 olisi ollut hyvä näkyä...:) Eikä edes odottelu tien sivussa tuonut muutosta asiaan. Puhelinyhteys letkan loppupäähän kuitenkin saatiin pian, siellä oli kaikki kunnossa ja tapaaminen sovittiin Orange County Choppersiin mihin muutenkin oltiin matkalla.

Orange County Choppers.

Ainutlaatuinen oli tällä kertaa letkan katkeamisen syy... Tietullin puomi oli saanut toimintahäiriön ja oli lähellä tyrmätä Mikan. Onneksi Mikalla oli kypärä ja vielä suuremmaksi onneksi koko joukkion ainut leukasuojalla varustettu kypärä... Loppuen lopuksi tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Seuraavaksi huomasimme Juhan ja Pirjon puuttuvan paikalta... Onneksi heihinkin saatiin puhelimitse yhteys ja tapaaminen sovittua. Orange County Choppersilta päästiin lopulta koko ryhmän voimin matkaan ja onnellisesti perille aina Elmiiraan saakka. Ajokelissä ei ole suuremmin moitittavaa kun takin saattoi laittaa päälle vasta auringon laskettua...:)

Ryhmä jälleen nipussa ja matka jatkuu :)

Ensimmäisen ajopäivän viimeinen tauko ennen Elmiraa :)