keskiviikko 9. syyskuuta 2015

P 07 - 08 | Chicago - Springfield - Lebanon | Illinois, Missouri

Milwaukeesta matka jatkui Lake Michiganin eteläpään tuuliseen blues kaupunkiin, Chicagoon. Chicago sisään ja ulos kahden pysähdyksen taktiikalla kellotettiin uskoakseni PeterPanBiken ennätysaikaan. Kalenteriin oli juuri sopivasti tupsahtanut kansallinen vapaapäivä Labor Day, joten Chicagon kaduilla oli jotakuinkin saman verran liikennettä kuin Heinolassa helluntaina :) Chicagon ytimestä löytyvältä ”Route66 / 0 mailia” kyltiltä oli luontevaa aloittaa Mother Roadin mailejen nieleminen. Toiselta Chicago pysäkiltämme taas avautui upea Down Town panorama maisema.

Matka jatkuu ja Route 66 alkaa... Tarkalleen tästä :)
Ryhmä Rämä, Lake Michigan ja Chicago.
Route 66 alkoi paahtavassa 35 asteen helteessä. Idyllisessä Pontiacissa pysähdyimme vilvoittelemaan erinomaiseen Route66 - museoon. Museossa on hyvän ilmastoinnin lisäksi myös paljon mielenkiintoista nähtävää :)
Lisäksi matkan varrelle osui pari idyllistä vanhan ajan bensa-asemaa. Muuten ajopäivä eteni enemmän ja vähemmän maissipellossa... Tukevasti tietä pitkin kyllä ;) Reviiriäkin hieman maissipellon laidassa merkkailtiin, samalla kun puntaroitiin satonäkymiä... Kyllä, aamiasmuroja riittänee kaupan hyllyille jatkossakin...

Timo ja Tino, helteessä vahalla bensiksellä.
Hannu sadonkorjuu puuhissa Illinoisin aamiasmurovyöhykkeellä :)
Abraham Lincolnin kotikaupungissa Illinoisin Springfieldissä hyvin nukutun yön jälkeen liikkeelle lähdettiin aamulla jo hyvissä ajoin. Route jatkoi etenemistään voittopuolisesti maissi ja soijapeltomaisemissa. Illinoisin vaihtuessa Missouriksi alkaa tasainen maasto muuttumaan enemmän ja enemmän kumpuilevaksi, vihreämmäksi ja samalla myös hauskemmaksi ajettavaksi.

Henryn vanhalta huoltoasemalta saa bensan sijaan matkamuistoja.


Matkalla St Louisiin saatiin niskaan pari pientä sadekuuroakin mutta niistä ei ollut edes sadevarustesulkeisten alullepanijaksi. St Louis - sisään seurailtiin Routea vähän liiankin pitkälle kun päädyttiin rautaportein suljettulle sillalle, josta ei enää eteenpäin ollut asiaa :) Lännenportin lähestymistä puolestaan värittivät valtavat työmaat ja muuttuneet ajojärjestelyt... Muutaman mutkan kautta päästiin kuitenkin perille ja kun jonojakaan ei suuremmin ollut, niin valtaosa ryhmästä kävi bongaamassa hulppeat St Louis näkymät kaaren huipulta.

Saarisen kaari kiiltelee St Louisin jokirannassa.
Amerikassa kaikki on suurempaa :)
Ryhmä Rämän liivimiehet Juha ja Jukka. Hymy lipsahti kuvaan vahingossa ;)
Illalla Lebanoniin saavuttuamme joku kummasteli meidän kuivia ajovarusteita, koska Lebanonissa oli kuulemma tullut vettä koko päivän ja ilmeisen lujaa. Vaikuttaa siltä että liikuimme sadepilvien kanssa koko päivän hyvässä sovussa, täysin omilla joskin hyvin läheisillä reiteillämme :)





2 kommenttia:

  1. Heippa ja iso kiitos blogin päivittäjälle. Terveisiä Kikalle ja Jukalle. T. sarde

    VastaaPoista
  2. Hyvä matka blogi. Käypi ihan katteeksi.
    Terveiset Rymättylään täältä Lapista.

    VastaaPoista