P 17 - 18 | Death Valley - Santa Monica | California

Jukan Jackpot (peiton alla),  Las Vegas ;)

Las Vegasin aamiaisrauha taattiin ajamalla 5 mailia DownTownin melusta ja tuiskeesta luoteeseen. Siellä aamiaispöytään tupsahti erinomainen kolestrolipommi portugalilaisella makkaralla boostattuna. Seuraavan kulman takaa tankit täyteet ja suunnaksi Death Valley. Bensa-asemalla oli vahvasti valloillaan meininki "show me the money"... Ei riittänyt edes etukäteismaksu, vaan menovettä saadakseen piti esittää myös passi... Ehdotin myyjälle ajokortin, kirjastokortin, kelakortin ja lentolippujenkin tarkistamista mutta passi oli kuulemma riittävä :)
Ennen Nevadan aavikkoteille pakenemistamme sheriffi otti letkamme vielä kertaalleen tien sivuun kun Jukka ja Juha saivat ystävällisen kehotuksen vaihtaa huivit kypärään :)

Noin 100 mailia myöhemmin aloitimme laskeutumisemme kuumaan, karuun ja kauniiseen Death Valley:n. Parhaimillaan tai pahimillaan lämpötila voi Death Valleyn Badwaterin hoodeilla nousta yli 50C asteen mutta tänään lämpötilat pysyivät huomattavasti maltillisemmalla tasolla alle 40C asteessa. Itseasiassa erinomainen päivä Death Valleyn läpi ajoon !

Death Valleyn jälkeen lämpötila pysyi yli 35C asteessa koko matkan aina Barstowiin saakka. Ennen Barstowia heitettiin mutka vielä Ghost Town Calicon kautta. Ajattelin Calicon olevan aito tienvarteen hylätty aavekaupunki mutta kyseessä olikin enempi Disney-tyyppinen turistirysä mihin ajetaan sisään lippuluukun kautta...:) Jukka ja Piia päättivät ottaa Calicon aaveista selvää samalla kun muu ryhmä jatkoi suoraan Barstowiin saakka.

Death Valley, California.

Badwater, Death Valley. Juha, Pirjo, Hannu, Mika, Heli, Kikka, Jukka, Piia, Jukka, Tino, Timo, Matti, Päivi ja Pekka.

Jukka mittailee Death Valleyn leveyttä ja etsii kalkkarokäärmeitä... :)

Barstowin illallisesta vastasi mainio Mexico ravintola Los Domingos, jonka laskusta en ymmärtänyt muuta kuin suttupaperiin painetun logon "Muchas Gracias" :)

Viimeinen ajopäivä... Se alkoi Barstowin aurinkoisesta mutta viileästä aamusta kohti Santa Monicaa missä Route 66 päättyy Tyynen-Valtameren maininkeihin. Täällä on kyllä yksi nimeltä mainitsematon matkanjohtaja välillä puhunut myös Santa Barbarasta... Mutta sinne päättyy yksi toinen tie... Hieno paikka tuo Santa Barbarakin on...;)

Viimeisen ajopäivän ensimmäiset 50 mailia on mukavaa ja rauhallista ajeltavaa pitkin vanhaa Routea. Viktorvillen hauska pysähdyspaikka on pullometsä, jota pitää todella lämminhenkin keräilijä heppu Albert. Tiluksilta löytyy monenmoista parhaat päivänsä nähnyttä tavaraa. Los Angelesin lähestyessä kaistat ja niiden liikennemäärät lisääntyvät maili maililta. Jukan kypärä on matkalla vaihtunut huomaamatta takaisin huiviksi ja jälleen Highway Patrollilla oli meille asiaa...:) Tältä seriffiltä saatiin hyvän matkan toivotukset peräämme ruuhkan sekaan kuuluvan megafonin kautta :)

Albertin tontilla vanha tavara ei jouda romukoppaan :)

Ystävämme Highway Patrol opastaa ja valvoo, että liivihemmot Jukka ja Juha löytävät lakien mukaista päähänpantavaa ;)

Alkuiltapäivästä oltiin perillä Santa Monica Pierilla, Route 66 End of the Trail kyltin alla. Siinä se. USA rannikolta rannikolle ja mittarissa 7700 km :) Ajopäivä Los Angelesin loputtomilta tuntuvissa ruuhkissa ei varmuudella noussut tämän matkan hienoimpien ajopäivien joukkoon. Mutta kokemuksena nämä käsittämättömät liikennemäärät paksun savusuman alla jäävät helposti mieleen.

Santa Monican laiturilta ajettiin vielä Hiltonin suojiin, missä pyörät luovutettiin takaisin HD-Chicagon Javierille. Matkan päättäjäisillallisella syötiin vatsat täyteen, kilisteltiin tuopposia, vaihdettiin ajatuksia matkasta... Ja ehkä tärkeimpänä kaikesta, Jukka sai koko matkan kestäneen leveäsuusammakko vitsinsä päätökseen... :):):)

Perillä. New York - Los Angeles päätepysäkki on tässä ja 7700 km mittarissa :):)